Nykyään on muotia brändätä itse itsensä. Somesuosion hiipuessa aggressiivinen markkinoitiosastomme on päätynyt uuteen Ninan niksinurkka -julkaisusarjaan. Tässäpä ensimmäinen otos. Varoitus: teksti sisältää mainontaa.
Työmatkapyöräilijä kohtaa monia todellisia ja kuviteltuja haasteita. Meillä työnantaja on huomioinut työmatkapyöräilijän hyvin: pääsee suihkuun ja tavittaessa myös sulamaan infrapunasaunaan. Valitettavasti Varkauden toimipisteessä ei ole tasaisen kisarusketuksen takaavaa solariumia, jossa uupunut työ(matka)liikuja pääsisi napaamaan huomaamattomasti tirsat. Toisaalta päivetyksen syventyessä viattomista päiväunista saattaisi jäädä kiinni. Ja vaikka päiväunet ovat terveellisiä, niin solarium ei ole.
Meillä on myös mahdollista kuivatella tai pestä kuraiset vaatteet. Matkalla kipeytyneitä lihaksia voi verrytellä ihan viran puolesta lukuisissa taukojumpissa. Tarvittaessa on myös mahdollisuus lepuuttaa kärsinyttä kehoa hierovissa tuoleissa tai antautua Leon hemmotteluhoitolan asiakkaaksi. Mitä Leo ei fasciaraudalla rapsuttelemalla saa kuntoon, se teipataan kasaan.
Yksi ainoa puute tässä työmatkapyöräilijän paratiisissa on ja tämä puute taitaa olla melko yleinen monella työmaalla. Fillaria on lähes mahdoton lukita pihaan turvallisesti, pyörätelineet ovat rimpuloita ja kaiteisiin lukitseminen ei onnistu. Kuraista pyörää on ikävä roudata sisäänkään. Ymmärtämättömät työkaverini väittävät, että pyörä sisätiloissa rikkoo feng shuin. Uskallan epäillä tätä, koska sisustuslehtien mukaan urbaania sistustusta ei voi tehdä ilman übertrendikästä fiksiä.
Viehkeä sistustuselementti? |
Mutta jos pyörä nyt ei kertakaikkiaan sovi työpaikan sisustukseen, niin on olemasa toinenkin ratkaisu tähän universaaliin työmatkapyöräilijöita ja vakuutusyhtiöitä piinaavaan ongelmaan. Entä jos sinäkin hankkisit Chrysler Voyager -merkkisen pyöränsäilytysrasian? Lehmän muunneltavat sisätilat takaavat, että kyytiin mahtuu vaikka koko firman pyörät ja tilaa vielä jää huoltotyökaluille.
Jos kaipaat autoa, joka viestii ympäristöllesi voimaa, menestystä ja vaikutusvaltaa, osta joku muu kuljin. Kannattaa vaikka selata baijerilaisten autovalmistajien kevätkuvastoa. Mutta jos haluat mobiilin pyörävaraston, käänny puoleeni. Ja pyöränhän tulee aina mahtua autoon kokonaisena, ilman että tuhansien kilometrien aikana millimetrinsadasosan tarkkuudella hiottuuihin säätöihin kosketaan. Lehmä on mukava myös ajaa ja kallis pitää. Jos et tarvitse pyörävarastoa, niin Lehmää voi suositella esimerkiksi aloitteleville lestadiolaisperheille. Kakaroita mahtuu kyytiin perusfarkkua enemmän ja Lehmällä kiskot helposti isommankin asuntovaunun suviseuroille. Nelivetoa ei ole, joten jos Suviseuroilla sataa, niinkuin yleensä sataa, niin voi voi. Jos haluat mukaan kuvassa näkyvät fillarit, tuplaa tarjouksesi, niin voidaan alkaa neuvotella.
Tämän viikon Savon Sanomat uutisoi näyttävästi, etttä uusi pyörätie maksaa keskimäärin 200 000 €/ km. Oikeastaan siis työmatkapyöräiljät ja muukin kevytliikenne kohtuuttomine vaatimuksineen pitäisi kieltää. Jos vaan kaikki ajelisivat kiltisti omilla autoillaan töihin, niin eipä tarvitsi olla leventämässä pientareita ja kaivamassa routaiseen maahan uusia uria. Mutta toisaalta enkö ole pyörätieni ansainnut? Maksan täyttä ajoneuvoveroa ja kaikenmaailman vakuutusmaksuja, vaikka 40 % pakollisista ajoista hoituu lihasvoimin. Maksan siis dieselveroa unelmatortusta?
Ja nyt kun tässä ruvettiin vehkeillä retostelemaan, niin kehaisempa vielä tuota fiksiäkin. Moni on laittanut viimeset pennosensa hiilikuituisiin maantievispilöihin, kun luulevat siten saavuttavansa ajamisen sietämättömän keveyden. Vähänpä raukat elämästä tietävät. Fiksi vie keveyden ytimeen ja opettaa pyörittämisen rentouden. Ja teräsrunko, se se vasta on poikaa. En ole koskaan ajanut isolla moottoripyörällä, hädintuskin edes mopolla, mutta voisin kuvitella, että kun teräsrunko värisee pidätellystä voimasta, tunne on sama. Ja se tunne kun voima räjähtää käyttöön on huumava. Siihenhän tarvitaan vain Selkä suoran päässä. Aja!