Lähetääs läski menee!
Viimeinkin lähtöpäivä, huilaaminen ja palautuminen alkoivat jo käydä työstä. Olo muuttui päivä päivältä raskaammaksi, väsyneemäksi ja epämääräisiä kolotuisia alkoi olla ympäri kroppaa. Viikko huilia meni helposti, mutta puolitoista on liikaa. Pekka sai selkänsä tönköksi eilen, eiköhän se kunnon kivikossa aukea.
Pakkaaminen aloitettiin tietysti hyvissä ajoin keräämällä kaikille talon vaakasuorille pinnoille runsaasti kasoja. Epämääräisistä kasoista muotoutui loppupaniikissa sittenkin kaksi tiivistä reppua. Toivoa sopii, ettei käsimatkatavaroiden joukkoon tullut kovin paljoa lentoyhtiön mielestä lentokoneen kaappaamiseen soveltuvaa välineistöä. Ensimmäisessä pakkausversiossa ainakin geelipusseilla ja magnesiumlitkuilla täytetty juomapullo oli repun taskussa. Reppujen lähtöpaino molemmilla oli 5,6 kg tienoilla, mutta sitten tuli haalittua yhtä sun toista. Piuhoista, latureista ja muista teknisestä sälästä (kepsi, kamerat, pädi ja tietysti myös vanhat kunnon paperikartat ja kompassi) kertyi painoa reippaasti. Ensimmäisen viikon sää näytti siltä, että kaikki kamppeet pakattiin minigrip tai siis nykyisemmin amergrip-pusseihin. Toimiva ja tyylikäs (hehheh) matkapuvusto koostuu laadukkaista ja ajattomista materiaaleista. Suomeksi siis kaikki mikä ei ole merinovillaa, on jotain kalvoa.
Säätiedotus näytti niin lohduttomalta, että tänä vuonna matkaan lähtee viime vuonna skipatut untuvatakit ja talvihanskat. Uusia hankintoja ei reissun takia tarvInut tehdä. Mie vaihdoin sadehousut kepeämpiin ja Pekka hankki uudet katkolahkehousut kadonneiden tilalle. Mie en katkolahkeita omista, mutta ruotsalaisella housuhameella ja jumppavaatemerkin pöksyillä häviän 6 g painossa. Dieettivaaka on siis ollut meidänkin keittiössä taas kovassa käytössä.
Rompetta kulkee reppujen lisäksi satulalaukuissa ja runkolaukuissa. Runkolaukkujen haalimisessa jännitys säilyi yllä viimeiseen asti. Väärään osoitteeseen matkalla ollut runkolaukku tuli pihaan tunti ennen lähtöä. Yllättävän vaikea oli löytää noin pieneen runkoon sopivaa laukkua, joka ei maksa kahta sataa. Molemmilla on tangossa kuivasäkit (1&1,2 kg) joissa on untuvatakit ja sadekamppeet kenkäsuojineen ja kumihanskoineen. Kylmä ei Ventin lumisateessakaan pitäisi tulla, mutta varpaista olen vähän huolissani. Limuvehkeitä ei sattunut matkaan, joten taas saadaan illallisella hävetä.
Pekka aloittanee faktalaatikkobloggaamisen jossain vaiheessa, mutta tänään siis lennellään Lufthansalla Müncheniin. Aamulla jatketaan junalla kohti Mittenwaldia, josta lähdetään vispaamaan Ehrnwaldiin. Reitti ei ole kenenkään suuren alppiseikkailijan tekemä vaan ihan Pekka’s Travelin kotikutoinen hyvinvointisetti. Vastuuton matkanjärjestäjä muuttanee reittisuunnitelmaa fiilispohjalta ja säätiedotuksen mukaan, mutta verttiä voi tulla 19 km tai voipi olla tulemattakin, kilsoja ehkä 500 km.
