Seestyneimmänkin täti-ihmisen pitää välillä irrotella. Työporukka oli viikonloppuna Jyväskylässä Hotelli Albassa tekemässä täydellistä irtiottoa, mutta mie en perhekiireiden vuoksi oikein päässyt paikalle, joten piti tyytyä ihan omatoimiseen relaamiseen. Aamun alkajaisiksi perustimme Cycling el Burron epävirallisen alaosaston KEski-ikäiset Seikkailun Ystävät, kavereiden kesken KESY. Raskaiden muodollisuuksien ja hillittömän paperisodan jälkeen osastolle piti välittömästi kehittää toimintaa. Nimittäin jos KESY:n jäsenelle ei keksi mielekästä tekemistä, se saattaa purkaa turhautumisensa häiriökäyttäytymiseen ja ympäristön tuhoamiseen. Tai sitten se hankkii innoissaan jonkun överikokoisen remonttikohteen, jota voi loppuikänsä hampaat irvessä fiksailla.
Koska aikaa seikkailuun oli ainoastaan iltavirkkujen teinien aamu-unien verran, suuuntasimme Kutunjoelle Suonenjoelle. Tästä joesta olen ainakin viime syksynä kirjoitellut. Kolunpohjasta Lempyyn kohdalta lähtevä joki virtaa kohti Ryönää. Joki on noin 8 km pitkä ja korkeuseroa vesistöjen välillä on kymmenisen metriä. Yläjuoksulla virtaus on voimakasta, mutta rauhottuu alaspäin mennessä. Matkalle sattuu viisi pientä ”koskea”, joissa ainakin kevääällä on riittäävästi vettä. Syyskuussa on sitten vähän kuivempi meininki. Jos kajakin naarmuuntumista pelkää, niin on paras jäädä kotiin. Alueella puuhaa joukko erittäin toimeliaita majavia, joten kaatuneita puita saattaa olla vastassa paljonkin. Virtaus on sen verran kovaa, että puuhun törmäääminen kippaa kajakin varmasti. Joki virtaa Variskorven ja Ryönäsuon luonnonsuojelualueiden läpi ja hiljaisuus on lähes käsin kosketeltavaa.
Ollaan kokeiltu kaikkia mieleen tulevia vaihtoehtoja siirtymiin. Joskus ollaan jätetty toinen auto alajuoksulle, joskus pyörät ja aika monta kertaa juostu takaisin lähtöpaikalle. Matkaa siirtymään tulee 8-14 km reittivalinnoista riippuen. Tällä kertaa päädyttiin yhteen autoon ja puutuneisiin jalkoihin. Ajateltiin säästää aikaa, kun ei tarvinnut tsommitella pyöriä kyytiin ja ajella edestakaisin.
Ensimmäisenä jännitettiin Kolunpohjan jäätilannetta, että päästäänkö edes joen suulle. Mutta hyvin olivat rannat sulaneet. Vesi tuntui olevan viime vuotta korkeammalla ja virtaus kiireisen oloinen.
Ensimmäisen pienen kosken jälkeen solahdettiin vihreään tunneliin. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä kuin olisi kaukana kaikesta, vaikka asutukseen ei ole kuin kivenheitto matkaa.
Lunta oli joen reunamilla paikoittain runsaastikin ja joki oli kovertanut jääreunukset ontoiksi. Kevään jäljiltä oli kaikanlaista risua ja muuta karahkaa. Kaksi kajakkia saa näköjään helposti aikaan ruuhkan.
Majavat olivat olleet kovin puuhakkaita. Muutama pesäkin nähtiin, mutta asukkaita ei.
Vesi oli todella korkealla.
Joki päästiin läpi ilman isompia ongelmia. Muutamassa kohdassa piti vähän telkuta kaatuneiden puiden kanssa, mutta kertaakaan ei jouduttu jalkautumaan. Yksi vesipullo karkasi, mutta se saatiin poimittua takaisin kyytiin. Tällä kertaa kumpikaan ei myöskään kaatanut kajakkiaan. Rantautumiessa piti käyttää aavistus luovuutta. Ihan samalle puolelle siltaa ei osuttu, mutta kumpikin rantautui tyylillään. Tätiosasto myös intoutui kokeilemaan mäenlaskua kajakilla. Jos mäki olisi ollut vähän jyrkempi, solahdus veteen olisi kai ollut hieman sujuvampi.
Kamppeet jätettiin odottelemaan rantautumispaikalle, vedettiin vähän lämmikettä niskaan ja lähdettiin taapertamaan kohti autoa. Miun kajakki on niin ahdas, että sinne on turha haaveilla mitään vaihtokampetta, joten romppeet kulkevat Pekan matkassa. Se on tietysti hyvin reilua.
Tuossa pellolla nähtiin Pekan lisäksi pari muutakin hoikkajalkaista. Kurjet olivat taas palanneet. Viime juhannuksena nähtiin poikasiakin.
Pulla maistuu myös juostessa.
Vedettiin niin paljon vaatteita päälle, että oltiin lähkähtyä ennen autolle pääsyä. Miun piti käydä uimassa ennen matkan jatkumista. Täytyy myöntää, että vaikka näitä reissuja ei treenimielessä tehdäkään vaan enemmän nautiskellen, niin kyllä tämä on ihan suosikki ajankulua. Iltasella käytiin vielä testaamassa eilistä hankintaa. Mukavan oloine kuljin se on tuokin ja saan kajakilla kivasti tasoitusta. Leppävirran edustalla oli rapsakka tuuli. Tuo miun lippalakki sukelteli aallon pohjiin sen verran syvälle, että sivutuuleen kääntymistä piti miettiä muutamaan otteeseen. Lämpimämmän veden aikaan pitää tutksikella tarkemmin allokko-ominaisuuksia, nyt ei tehnyt mieli koittaa miten iso aalto tarvitaan kajakin kippaamiseen.
Satamasta löytyi myös mukavampi mäki mäen laskuun. Saa nähdä kuinka linkki toimii tässä.
