Vuosittainen mutapainimatka Virossa onnellisesti takana. Sekalainen 17 hengen retkue kerääntyi Katajanokalle torstai-iltana. Viisi autokuntaa ja peräkärry pakattiin lauttaan. Matkaohjelma reissulle oli tarkka ja vankkoihin, koeteltuihin perinteisiin nojaava: lautalle-matopöytään latausoluelle-levotonta nukkumisen teeskentelyä hytissä-aamupalalle Tallinan Statoilille-välikahvit Tuulikiin-poukkoilemaan Tarton Lounakeskukseen-majoittuminen KYLPYLÄhotelli Kubijaan- kylille ruokakauppaan-testilenkkille-pastapartyilemaan- petiin panikoimaan. Tällä kertaa ohjelma jousti sen verran, että kerrankin sain Lounakeskuksesta ostetuksikin jotain […]
Kampi jäi ajamatta, mutta jotain piti keksiä sunnuntaiaamun virkistykseksi. Juniorijääkiekko piti huolen, että aamulla herättiin ihan riittävän ajoissa. Juniorijääkiekosta ja muista överiksi menneestä lasten harrastusrumbasta miulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta se ei kuulu tähän. Joku voisi kyllä kysyä, että kellähän ne harrastukset ovat menneet överiksi. No teini saateltiin bussiin ja muut kakarat nukkuivat vielä autuaina. […]
…kai voin myöntää sen? Kaivoin mitä kaivoin,luultavasti itelleni kuoppaa, mutta tässäpä tunnelmia tilanteesta, jossa startista on kulunut viikko. Edellisen kirjoituksen tunnelmat eivät olleet kovin ruusuiset, eikä ruusuja sadellut muinakaan päivinä. Päivä päivältä ääni alkoi hiipua ja perjantaina oli pakko luovuttaa. Kun ei ole ääntä, ei voi ohjata ja jos ei voi ohjata, ei voi juosta […]
Ja olo on vahva ja voimakas ja täynnä tarmoa? No ei. Pikemminkin päinvastoin. Viime viikolla meni lujaa.Vähän koulutusta, tai noo koko repetuaari, perusmäärä, tai kuka näitä laskee -määrä, töitä, aamulenkit, melonnat, totaali jossain 25 tunnin pahemmalla puolella. Liian vähän unta. Liian paljon epämääräistä syömistä. Tuloksena aika hassu olo. Perheessä pyörii äkäinen flunssa. Miuta se säikytteli […]
Erityisesti työyhteisöissäni olen saanut osakseni arvostelua miehekkään putkiaivoisesta ajattelusta, mutta tämä ei järkytä mielenrauhani, koska muutamasta jutusta tiedän olevani Nainen. Yksi asia on auto, tai lähinnä se miten sitä käytetään. Yleinen olettamus on, että naiset eivät osaa peruuttaa. Olen samaa mieltä. Minusta autolla ajetaan eteenpäin, jos muuta vaaditaan, vastuu on ympöristöllä. Miulla on iso amerikkalainen […]
Miulla oli hyvä harrastus: hölkkä. Joskus lokakuussa aloin hölkötellä. Ihan siitä vaan, ilman suurempia suunnitelmia. Lyhyttä lenkkiä metsässä, joka aamu, vanhan koiran vauhdilla. Puhtaasti mukavuusalueella. Huomasin, että lenkki palauttaa kivasti sekä pään että ruumiin. Otin kerran sykemittarinkin mukaan. Totesin pysyväni noin kymmenen pykälää aerobisen kynnyksen alla. Tai sen sykelukeman alla, missä aerobinen kynnys joskus kymmen […]
.tarvittaisiin paikkaamaan Alpeilla syntynyt energiavaje. Ainakin jos laskelmani pitävät paikkansa. Olen syönyt vasta alle puolimetriä, ilmankos olo on hieman harsomainen. Arki läpsyttelee naamalle märillä rukkasilla ja elo on tuntunut kovin raskaalle viime päivät. Huonosti nukuttuja öitä kertynyt lisää ja mahakin on jaksanut olla edelleen vastahangassa. Paino humpsahti alaspäin. Kurjuuden viimeisteli muutamalla topakalla jumpalla hankittu kokovartalojumi. […]
Pekka lähti takaisin Italiaan. Miun pakko jäädä tänne. Arki, lauma ja työt palasivat. Sen verran on lomafiilistä jäljellä, että olen onnistunut lintsaamaan ruuanlaitosta kahtena päivänä neljästä. Olen yrittänyt petrata työpaikkaruokailua sen jälkeen kun joku kommentoi Facebookissa, että maksalaatikkoa ei pitäis syöttää koirallekaan. En tiijä, meidän koirat ei ole ikinä maksalaatikkoa saaneet, mutta mie voisin vaikka […]
Viimeinen etappi matkassa oli ajelu lentokentälle ja lento Veronasta Frankfurtin kautta Helsinkiin. Pekka oli taas onnistunut oivasti majapaikan (B&B CasaXV) valinnassa, aamupalapöydästä oli 3,5 km pyöräily lentokentälle. Kuten kuvasta näkyy, kuuma on. Aamukahdeksalta +37. Matkan lyhyydestä huolimatta hiki juoksi puroina. Topattiin fillarit retkipatjan siivuilla ja seurattiin Lufthansan virkailijan tuumailua, että mitenhän himmelit saisi ruumaan. Ratkaisu […]
Kello alkaa olla iltakymmenen täällä Villa Francan lentokentän kupeessa. Helteisen päivän lämpö alkaa tasaantua, mutta edelleen mittari näyttää melkein kolmeakymmentä. Lentokoneita nousee ja laskee harvakseltaan, juuri muuta ei sitten kuulukaan. Ollaan muurien suojassa sotilaslentokentän ja hedelmätarhojen väliin mahdutetussa B&B-paikassa.Tullessamme pyyhin tämän päivän hientuotosta poiketen kylmää hikeä, kun korkealla portilla partioi kolme isoa koiraa. Kun viimeinen […]