Aamulla ei ehkä juuri lainkaan satanut. Pilvet kyllä roikkuivat melkein parvekkeen kaiteessa kiinni. Kamppeet olivat kuivuneet joten kuten. Kengät eivät ehkä kuiva koskaan. Oltiin jotenkin epätyypillisen aikaisin liikkeellä, mutta jo ysiltä hypättiin tai kammettiin pyörien selkään. Alkulämmittelyksi oltiin yritetty järjestellä kamat vähän fiksummin kuin eilen, mutta jotenkin tavaran määrä vain tuntuu lisääntyvän, tai ainakin reppu muuttuu kokoajan painavammaksi. Keli tuntui vähän eilistä viileämmältä, joten päädyimme kietomaan vantterat vartemme villaan. Huomaa tyylikkäästi sävysävyyn mätsätyt hanskat ja sadesuoja.
Vaaterumban lisäksi oli tarjolla muutakin viihdettä. Hissin yläasemalta sai vuokralle mäkiautoja ja potkulautoja. Niitä huristi vastaan säännöllisin väliajoin. Aika hauskan näköistä puuhaa.
Huipulle (1802m) oli pitkä matka (800 m) mutta eipä siinä muukaan auttanut kuin kiivetä. Noustessa ihmeteltiin ääntä joka vaikutti induktiolieden ja sateenäänien risteykseltä. Äänilähteeksi osoittautui suurjännitelinja. En tiedä pitävätkö ne aina semmoista ääntä vai johtuiko ääni älyttömästä ilmankosteudesta. Lehmiä asia ei tuntunut häiritsevän.
Mie en tiedä, miksi muut menevät Alpeille, mutta mie meen etupäässä katsomaan lehmiä. Tässäkin nousussa oli runsaasti karvakorvia ihmisen ilona. Onnellisen lehmän onni tarttuu.
Mäki päättyi Mötziin. Oltiin sen verran jäässä, että ajateltiin ajaa eteenpäin se mikä ajetaan ja syödä vasta sitten. Kihnutettiin siis kosteissa merkeissä laaksonpohjaa eteenpäin ja vedettiin geelitkin lennossa. Välillä tuntui, että ehkä kirkastuu ja heitettiin uskaliaasti huputkin pois päästä, mutta totuus palasi pian.
Päivän ajo päättyi Öetziin. Kilsoja ei tullut kuin 45 ja nousua n 1300, märkiä kamppeita kertyi senkin edestä. Huomennakin on luvassa lyhyt ajopäivä ja alle tonni nousua. Parin päivän päästä saavutetaan (jos saavutetaan) Similaun harjanne, joka jakaa Alppien ilmamassat. Italiassahan paistaa aina aurinko?